Mielenterveys on ihmisoikeusasia

Mielenterveyden ongelmista kärsivä ihminen saattaa päästä hoitotakuun avulla sisään hoitojärjestelmään, kun hänelle annetaan yksi lyhyt vastaanottoaika alle kuudessa kuukaudessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että häntä hoidettaisiin. Hoitosuunnitelma puuttuu noin puolelta mielenterveyspotilaista. Hoitotakuu ei ole pystynyt turvaamaan oikea-aikaista, riittävää, asianmukaista ja hyvää hoitoa mielenterveyspotilaille. Pelkkä perusterveydenhuollosta saatu lääkitys ei auta, jos kuntoutusta ei tarjota. Mielenterveyden puolelle tarvitaan oma erillinen hoitotakuu, jossa kaikki ongelmasta kärsivät ihmiset pääsevät vastaanotolle kuukauden sisään.

Vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien läheisistä jopa neljännes kuormittuu psyykkisesti niin paljon, että heidän oma hyvinvointinsa vaarantuu. Mielenterveyspotilaiden omaisista yli kolmasosa sairastaa masennusta. Luku on noin kolminkertainen valtaväestöön verrattuna. Kun ihminen pääsee vastaanotolle, on varmistettava, että hänen läheisensä saavat riittävän tiedon ja avun, jotta tämä tuhoisa kehitys saadaan pysähtymään.

Reilu kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Yhä suurempi joukko näistä on alle 35-vuotiaita. Tutkimukset osoittavat, että työkyvyttömyyseläkkeelle joutuivat epätodennäköisimmin työntekijät, jotka pystyivät vaikuttamaan työpäivänsä pituuteen, taukoihin, lomien ajankohtaan ja työvuoroihin, tai saivat esimerkiksi hoitaa omia asioitaan työpäivän aikana. Riski oli sitä pienempi mitä paremmat vaikutusmahdollisuudet työntekijällä oli. Ruotsissa eläköidytään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa - siellä työviikko on lyhyempi ja aikaa perheelle enemmän. Tällöin työuupumuksen vaara on pienempi. Tarvitaan siis työaikapankkeja, koulutustilejä ja lyhyempiä työpäiviä.

Mielenterveyspotilaiden muut sairaudet laitetaan liian helposti mielenterveysongelmien piikkiin. Jopa neljännes mielenterveyspotilaista jää ilman lääkärin hoitoa fyysisissä sairaustapauksissa. Vielä suuremman osan kohdalla lääkärit eivät ota mielenterveyspotilaita vakavasti ja tutki niitä riittävästi. Tarvitsemme arvojen ja asenteiden muuttamista myönteiseksi mielenterveyspotilaiden aseman parantamiselle. Nykyisellään valtio pitkittää mielenterveysongelmien noidankehää ja tuhlaa varojaan riittämättömällä hoidolla.

Mielenterveyttä haittaa myös jatkuva epävarmuus ja taloudellinen ahdinko. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 15 vuodessa. Tarvitaan enemmän tukipalveluja perheiden kodin arkeen ja köyhyysloukkujen kumoamista. Esimerkiksi toimeentulotuesta ei pitäisi saada vähentää lapsilisiä. Lisäkeinona toimii sosiaalinen luototus. Helsinki on säästänyt kunnallisilla mikrolainoilla 2 miljoonan euron vuositahdilla. Tämä syystä, että velkakierteessä olevat eivät ole enää vetäytyneet pois töistä - koska kunta on tarjonnut lainan ja täten ulosottajan oikeus kolmanneksen välistävetoon palkasta ei ole astunut voimaan.

Joka viides parikymppinen on saanut hoitoa mielenterveysongelmiinsa. 10 000:lta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Näistä 40 prosentilla on mielenterveysongelmia. Vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille. Ero näkyy jo syntymäpainoja verrattaessa. Myöhemmät ongelmat kuten lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä. Myös tyttöjen teiniraskaudet ja sukupuolitartunnat yleistyvät tutkimusten mukaan vanhempien toimeentulo-ongelmien myötä. Koulutus ja erityisesti äitien korkeampi koulutus suojaa lapsia pahoinvoinnilta. Jokaiselle suomalaiselle pitää turvata toisen asteen tutkinto.

Tämä on ihmisoikeusasia. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen viime keväänä julkistamasta tutkimuksesta käy ilmi, että naispuoliset mielenterveyspotilaat kuolevat keskimäärin kymmenen vuotta aiemmin kuin valtaväestö ja miehet jopa kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin psyykkisesti terveet. Esittämilläni keinoilla muutos on mahdollinen.