Sunday, December 5, 2010

Työnteon pitää olla aina kannattavaa

Suomi eroaa muista Pohjoismaista kehnolla työllistämispolitiikallaan. Suomen mallin mukaan palkalla on tultava joko kokonaan toimeen tai sitten elettävä kokonaan tulonsiirtojen varassa. Tuloksena on se, että he, joiden työkyky ei ole täydellinen, jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle. Nykyinen politiikka syrjäyttää kansalaisia ja tulee kalliiksi. Kyllähän halvemmaksi tulisi se, että tuettaisiin pienipalkkaista pikkuisen kuin että maksamme hänen koko työttömyyden elinkustannukset.

Vajaakuntoisten lisäksi politiikka syrjäyttää täysikuntoisiakin. Sosiaaliturvamme toimii niin, että osa-aikatyötä ei kannata vastaanottaa. Jos Timo Työtön saa 20 tuntia viikossa sisältävän duunin palvelualalta, hän laskee, että luukulta tulee enemmän, ei siis edes samansuuruista summaa, joten sohva on varsin järkevä vaihtoehto elolle.

Nykyjärjestelmä sorsii myös keikkatyöläisiä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ei kannata käydä töissä, jos ei työpäiviä ole vähintään 13 kuukaudessa. Luottomerkinnän omaavien kohdalla, joita on Suomessa jo 310 000, työnteko ei ole järkevää, koska ulosottolaki ottaa kolmanneksen työntekijän palkasta. Tähän ongelmaan tarvitaan sosiaalinen luototus, kunnallinen laina, joka estää ihmisiä joutumasta ongelmavyyhdin väärälle puolelle, vaan kannustaa muun muassa jäämään töihin tai hakeutumaan työn pariin.

Pelkästään Kela jakaa lähes 150 eri tukea. Tukiviidakkoamme pitää selkeyttää ja tehdä siitä työn vastaanottamista kannustava ei passivoiva, niin kuin se nyt on. Passivointi on selkeässä yhteydessä harmaan työn houkuttelevuuteen, mutta myös mielenterveysongelmien lisääntymiseen. Lyhyen työkeikan ei pidä katkaista sosiaaliturvan maksatusta ja pitempiaikaisissa töissä tukien ei pidä loppua saman tien, vaan niiden olisi hyvä laskea progressiivisesti tulojen noustessa.

Samoin nakerretaan opiskelijoita. Opintorahan reaaliarvo on nyt 13 prosenttia pienempi kuin vuonna 1991, vaikka elinkustannukset ovat aivan toista kuin parikymmentä vuotta sitten. Töihin on siis lähes pakko hakeutua. Sitten kun tekee töitä, jotta tulisi toimeen, tulee Kela ja ottaa tuet takaisin 15 prosentin korolla, vaikka olisi tehnyt vaadittavan määrän opintosuorituksia. Ahkeruudesta rangaistaan ja nuorelle annetaan sellainen kuva, että työtäkään ei kannata tehdä. Samalla, kun toimeentulotuki on samansuuruinen kuin opintotuki lainan kera, annetaan kuva, että kannattaako tässä edes opiskella.

Myös kuntien pitää ymmärtää, että työnteko on kannattavaa. Tämä vaatii panostamista työllistämismäärärahoihin. Ruotsissa kunnat palkkaavat merkittävän määrän töihin ihmisiä, jotka eivät tuota paljoakaan. Syy on se, että ihminen töissä on aina halvempi kuin ihminen työttömänä. Jos esimerkiksi yhdyskuntatuotanto nostaisi työllistämisastettaan, saman kunnan sosiaalivirasto säästäisi selvästi.

Ihmiset eivät jaksa pidempään työelämässä tekemällä päätös eläkeiän nostamisesta kahdella vuodella, vaan sillä, että työnteko on mielekästä ja kannattavaa. Työn kannustavuuden lisääminen on yksi varteenotettava keino pidentää työuria - työurien keskeltä

0 kommenttia: