Matti Helinin ansiokas kirjoitus lastenhuollosta (AL 19.12.) sisälsi vanhentuneita lukuja. Tilanne on paljon pahempi kuin hän antoi ymmärtää. Huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä on kivunnut jo yli 12 000 lapseen. Kiireellisten sijoitusten, eli monesti välittömässä väkivallan vaarassa olevien tapausten, määrä on nousussa niin Tampereella kuin pääkaupunkiseudullakin - esimerkiksi Helsingissä nousua viime vuodesta on 20 prosenttia.
Myös sijoitusmuodon pitäisi herättää hälytyskellot soimaan. Suomessa laitoshuoltopaikkojen määrä on jatkanut kasvuaan, vaikka yleisenä tavoitteena on perhesijoittamisen yleistäminen. Perhehoidon määrä on kuitenkin vähentynyt maassamme koko 2000-luvun.
Lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten määrä on ylittänyt yli 70 000 vuosittaisen rajan. Näistä täysin uusia asiakkaita on 40 prosenttia. Tampereella lasten ja nuorten palveluiden lautakunta, toisin kuin Helin väittää, on jo pitkään sättinyt kaupunkia lastensuojelutarveselvitysten lainrikkomuksista. Viranomaiset ovatkin luvanneet, että Tampere kipuaa lainmääräämälle tasolle helmikuussa eli tällöin kaikki selvitykset tehdään kolmen kuukauden sisällä ilmoituksen jättämisestä.
Sen sijaan kaupunki ei ole vieläkään valmis panostamaan ennaltaehkäiseviin toimiin riittävästi. Esimerkiksi valtuutetut ovat hyväksyneet sen, että kotihoidon puolella lukuisia vakansseja on jätetty täyttämättä. Perheet tarvitsevat kotiin apua varhaisessa vaiheessa. Jonottamalla tilanteet kriisiytyvät, tragediat kovenevat ja hintalaput paisuvat.
Kolmannes sijoitettujen lasten vanhemmista elää köyhyysrajan alapuolella. Lapsiperheiden köyhyys on miltei kolminkertaistunut 15 vuodessa. Edullisten ennaltaehkäisevien palvelujen tueksi pienituloiset perheet tarvitsevat tehokkaampia tulonsiirtoja tai verovähennyksiä taloutensa vahvistamiseksi. Tämä tarkoittaa myös sosiaaliturvajärjestelmämme kannustavuuden lisäämistä.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin lapsista huolehtiminen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
0 kommenttia:
Post a Comment