Positiivista itsekkyyttä

Tarvitaanko vaalikampanjassa vaalipäällikköä? Tai kenties isoja summia rahaa? Ei välttämättä. Asiat voi tehdä toisinkin, tuoreesti.

Olen suu auki ihmetellyt, kuinka laajasti ystäväni, kaverini ja tuttavani ovat lähteneet kampanjaani mukaan. Kun väkeä on mukana paljon, rahan voi korvata jollain paremmalla, jollain aidommalla. Juuri tämä on kaiken hyvän alku ja lähtölaukaus. Kukin saa tehdä sitä, mikä itseltä hyvältä tuntuu. Jollekin se on suunnitella aikataulut, jollekin pitää pinssiä rinnassa. Tehtäviä on niin paljon kuin on tekijöitä. Ja kampanjassa on vain mielikuvitus rajana.

Ihmisissä ympärilläni on voimauttavaa energiaa, joka vain kasvaa, kun ihmiset kokoontuvat. Saamme toinen toisistamme voimaa. Optimaalinen kampanja nimenomaan saa ihmiset jaksamaan, eikä vie ihmisiä burnoutin tuolle puolen. Tällainen kampanja myös näkyy ihmisten naamalta. Yhdessä tekemisen meininki, jengi, jolla on kivaa ja joka osaa pitää hauskaa. Pilke silmäkulmassa, tärkeän asian puolesta. Yksi mies ei mene eduskuntaan, vaan sinne mennään porukalla.

Onko yhteiskunnallinen vaikuttaminen enää häpeällistä? Jotain sellaista, josta ei mieluiten mainitse kuin pakosta tai parhaille kavereille, niin kuin teinivaltuutettuna meikäläisellä oli tapana tehdä. Vai voiko se olla jotain sellaista, johon kannustetaan, jota tahdotaan, johon tähdätään? Tässäkin asiassa ollaan murroksessa. Matkaamme pois häpeästä kohti jotain tavoittelemisen arvoista, jotain kunnioitettavaa.

Tilanne tuntuu oudolta. Viime eduskuntavaaleissa tuntui häpeällistä pyytää tuttavia puhumaan, tekemään, toimimaan puolestani. Tuntui, että asetan heidät kiusallisen tilanteeseen ja he joutuvat tekemään puolestani jotain, mikä vie heidän tärkeää aikaansa ja se on pois jostain. Siksi otinkin itse vastuuta, en mielelläni jakanut asioita, halusin tehdä itse. Jotta kukaan ei häiriintyisi, kiusaantuisi. Nyt olen ymmärtänyt, että ihmisten pitää kiusaantua, herätä.

Siksi on oikeus ja kohtuus, että ihmiset tekevät ja toimivat, ei niinkään epäitsekkäistä syistä - niin kuin luulin viime kampanjan aikana - vaan nimenomaan itsekkäistä syistä. Ihmisten pitää koota voimat ja tehdä joukolla, jotta sellainen yhteikunta, kun me haluamme, jotta sellainen itseys, mitä me edustamme, toteutuisi. Sen takia on tärkeää tehdä vaalityötä, olla aktiivinen, edes jollain tavalla, koska silloin voittaa itse. Se on positivista itsekkyyttä.

Tämä kertoo siitä, että sukupolvemme haluaa ottaa valtaa myös omiin käsiinsä ja on kyllästynyt tapittamaan vain sivussa, kun keski-ikäiset herrat päättävät, millä tavoin leipää viedään suustamme tällä kertaa. Se kertoo myös siitä, että olemme yhteiskunnallisen murroksen edessä. Sukupolvemme ei ole tyytyväinen siihen suuntaan, mihin suomineitoa viedään. Ihmiset haluavat enemmän aikaa, läheisyyttä, turvaa, puhtautta ja vähemmän stressiä, kiirettä ja tyhjyyttä. Tämä kertoo uudenlaisen solidaarisuuden noususta. Siitä, että ihminen haluaa olla toiselle ihminen eikä vain tuotantokone ja kuluerä.

Kampanjamme haastaa ihmiset kysymään itseltään ja kaveriltaan "Mitä minä tekisin toisin?" ja "Mitä me voisimme tehdä?". Käytämme siihen katuja ja nettejä, digiä ja teippiä. Tarkoitus on aktivoida ihmiset toimittamaan ja vaikuttamaan oman itsensä ja lähipiirinsä hyvinvoinnin parantamiseksi. Yhdessä toimimalla vaikutus kumuloituu ja isopyörä kääntyy. Haastamme ihmiset ottamaan kantaa, antamaan palautetta, ideoimaan. Keräämme epäkohdat yhteen ja laadimme ratkaisuja ongelmiin. Tarkoitus on tehdä arjesta helpompaa, onnellisempaa. Haluamme, että teoillamme on oikeasti vaikutusta tavallisen ihmisen arkeen.

Paras vaalikampanja alkaa vaalien jälkeisenä päivänä. Viime vaaleissa lähes 4000 äänellä liikeni 1. varakansanedustajan paikka. Aika ei ollut vielä kypsä, eikä mieskään.