Blogi on muuttanut!

Blogin uusi osoite on www.joonaslepisto.net. Siellä on jo nyt paljon uutta sisältöä, mm. tulevan albumin eka sinkku. Myös tämän blogin vanhat jutut siirretään uudelle saitille.

Hyviä hodareita!

Eilen käytiin kiertämässä Valkeakoskella kera Kallen, Pashan ja Markon - nuorten luona. Vastaanotto oli yllättävän pirteä - kaikki sanoivat, että aikovat äänestää. Se tietää huvää vasemmiston menestymiselle. Mitä korkeampi vaaliprosentti, sitä paremmin vasemmistopuolueet menestyvät huhtikuussa.

Dogia+Debattia -klubit ovat alkaneet mallikkaasti. Ensimmäisenä iltana pyöriteltiin työssäjaksamista ja työurien pidentämistä - toisena vähennettiin köyhyyttä. Vaaliteemoissani työ ja köyhyyden vähentäminen nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Ydinkysymys kuuluu: Kuinka pidämme suomalaiset järjissämme. Siitä lisää tuolla.

Tänään pyörimme ympäri Tampereen keskustaa. Hyvä pössis.

Mielenterveys on ihmisoikeusasia

Mielenterveyden ongelmista kärsivä ihminen saattaa päästä hoitotakuun avulla sisään hoitojärjestelmään, kun hänelle annetaan yksi lyhyt vastaanottoaika alle kuudessa kuukaudessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että häntä hoidettaisiin. Hoitosuunnitelma puuttuu noin puolelta mielenterveyspotilaista. Hoitotakuu ei ole pystynyt turvaamaan oikea-aikaista, riittävää, asianmukaista ja hyvää hoitoa mielenterveyspotilaille. Pelkkä perusterveydenhuollosta saatu lääkitys ei auta, jos kuntoutusta ei tarjota. Mielenterveyden puolelle tarvitaan oma erillinen hoitotakuu, jossa kaikki ongelmasta kärsivät ihmiset pääsevät vastaanotolle kuukauden sisään.

Vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien läheisistä jopa neljännes kuormittuu psyykkisesti niin paljon, että heidän oma hyvinvointinsa vaarantuu. Mielenterveyspotilaiden omaisista yli kolmasosa sairastaa masennusta. Luku on noin kolminkertainen valtaväestöön verrattuna. Kun ihminen pääsee vastaanotolle, on varmistettava, että hänen läheisensä saavat riittävän tiedon ja avun, jotta tämä tuhoisa kehitys saadaan pysähtymään.

Reilu kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Yhä suurempi joukko näistä on alle 35-vuotiaita. Tutkimukset osoittavat, että työkyvyttömyyseläkkeelle joutuivat epätodennäköisimmin työntekijät, jotka pystyivät vaikuttamaan työpäivänsä pituuteen, taukoihin, lomien ajankohtaan ja työvuoroihin, tai saivat esimerkiksi hoitaa omia asioitaan työpäivän aikana. Riski oli sitä pienempi mitä paremmat vaikutusmahdollisuudet työntekijällä oli. Ruotsissa eläköidytään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa - siellä työviikko on lyhyempi ja aikaa perheelle enemmän. Tällöin työuupumuksen vaara on pienempi. Tarvitaan siis työaikapankkeja, koulutustilejä ja lyhyempiä työpäiviä.

Mielenterveyspotilaiden muut sairaudet laitetaan liian helposti mielenterveysongelmien piikkiin. Jopa neljännes mielenterveyspotilaista jää ilman lääkärin hoitoa fyysisissä sairaustapauksissa. Vielä suuremman osan kohdalla lääkärit eivät ota mielenterveyspotilaita vakavasti ja tutki niitä riittävästi. Tarvitsemme arvojen ja asenteiden muuttamista myönteiseksi mielenterveyspotilaiden aseman parantamiselle. Nykyisellään valtio pitkittää mielenterveysongelmien noidankehää ja tuhlaa varojaan riittämättömällä hoidolla.

Mielenterveyttä haittaa myös jatkuva epävarmuus ja taloudellinen ahdinko. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 15 vuodessa. Tarvitaan enemmän tukipalveluja perheiden kodin arkeen ja köyhyysloukkujen kumoamista. Esimerkiksi toimeentulotuesta ei pitäisi saada vähentää lapsilisiä. Lisäkeinona toimii sosiaalinen luototus. Helsinki on säästänyt kunnallisilla mikrolainoilla 2 miljoonan euron vuositahdilla. Tämä syystä, että velkakierteessä olevat eivät ole enää vetäytyneet pois töistä - koska kunta on tarjonnut lainan ja täten ulosottajan oikeus kolmanneksen välistävetoon palkasta ei ole astunut voimaan.

Joka viides parikymppinen on saanut hoitoa mielenterveysongelmiinsa. 10 000:lta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Näistä 40 prosentilla on mielenterveysongelmia. Vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille. Ero näkyy jo syntymäpainoja verrattaessa. Myöhemmät ongelmat kuten lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä. Myös tyttöjen teiniraskaudet ja sukupuolitartunnat yleistyvät tutkimusten mukaan vanhempien toimeentulo-ongelmien myötä. Koulutus ja erityisesti äitien korkeampi koulutus suojaa lapsia pahoinvoinnilta. Jokaiselle suomalaiselle pitää turvata toisen asteen tutkinto.

Tämä on ihmisoikeusasia. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen viime keväänä julkistamasta tutkimuksesta käy ilmi, että naispuoliset mielenterveyspotilaat kuolevat keskimäärin kymmenen vuotta aiemmin kuin valtaväestö ja miehet jopa kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin psyykkisesti terveet. Esittämilläni keinoilla muutos on mahdollinen.

Suun terveydenhuollon palvelujen puutteisiin ollaan tartuttu

Aloitteeni tekstiviestimuistutusjärjestelmän luomiseksi on otettu lautakunnassa tosissaan. Lautakunta on avannut kyselylomakkeen, jossa kuka tahansa voi antaa kehittämisehdotuksia, jotta hammaspalvelumme kohenisivat. Uusi järjestelmä huomioi kuntalaiset paremmin, mutta silti säästää veronmaksajien rahoja. Kyselylomake täällä, vaikuta!

On aika nuorten vallankumouksen!

Suomalaisten äänestysinto on alimmillaan kuin aikoihin, osaa kertoa Suomen Gallupin tutkimus. Ja mikäs ihme tuo, poliittista kähmimistä, hyvävelikauppaa ja härskejä lainrikkomuksia voi syystäkin pitää spedeilynä. Poliitiikan uskottavuuden rappio mahdollistaa kaksi polkua: Nukkuvien puolueen vaalivoitto tai sisuuntuminen uurnille.

Äänestämättä jättäminen tarkoittaa sitä, että porvarihallitus jatkuu, sillä jokainen sohvaperuna luovuttaa automaattisesti äänensä oikeistolle - vaurastuloiset eivät jätä nimittäin äänestämättä.

Toinen suunta on aito halu muuttaa Suomi-nimisen maapläntin yhteiskunnallista suuntaa. Suuntaa olisi mukava muuttaa, sillä nykyinen moodi on omiaan lisäämään pienituloisten määrää. Matkaamme kohti tasaverovaltiota - samaan aikaan kun kunnat on pakotettu nostamaan kunnallisprosenttia, joka on kaikille sama, progressiivisten (tulojen mukaan määräytyvien) verojen vaikutusta on vähennetty urakalla. Kulutusveroja (tasaveroja) on sen sijaan paisutettu.

Suomen Gallupin tutkimuksessa on kuitenkin eräs mielenkiintoinen seikka. Näyttää siltä, että nimenomaan nuoret ovat valitsemassa suunnanmuutoksen. Nuoret ovat ainoa ryhmä, jonka keskuudessa täysin varmasti äänestävien määrä on noussut viime vaaleista ja nousua on yli 10 prosenttia.

Läpi historian suuret muutokset ovat lähteneet nuorison liikehdinnästä. Nykynuoriso on kyllästynyt epäoikeudenmukaisuuteen perustuvaan yhteiskuntaamme. Valta on niillä, jotka äänestävät. Täten valta on yhä enemmän nuorison käsissä. On aika nuorten vallankumouksen. On aika kääntää nokkaa kohti oikeudenmukaisempaa Suomea.

Lapsilisän pitää kuulua myös köyhille perheille

Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa miltei kolminkertaistunut 15 vuodessa. Tampereella pienituloisten asuntokuntien määrä lähentelee jo 20 prosenttia. Tämä näkyy lukuisina sosiaalisina ongelmina ja on omiaan rajoittamaan pienituloisten lapsiperheiden toimintakykyä. Köyhyys näkyy turhan usein muun muassa perheen kriisiytymisenä, joka pahimmillaan erottaa lapset vanhemmistaan. Joka kolmas huostaanottoon joutunut perhe elää köyhyysrajan alapuolella. Tuloerojen kasvu, työttömyyden nousu ja pienituloisten riittämätön tukeminen ovat kasvattaneet Pirkanmaalla kymmenientuhansien lapsiperheiden ahdinkoa.

Toimeentulotukiluukku on viimesijainen paikka saada yhteiskunnalta tukea. Sinne harva haluaa vapaaehtoisesti - moni ei mene pakollakaan. Syynä on muun muassa häpeä. Häpeä siitä, että ei pärjää. Lapsiperheissä mietitään tälläkin hetkellä, että miten sitä pärjäisi. Heitä, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, nöyryytetään entisestään vähentämällä lapsilisän osuus toimeentulotuen määrästä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kaikista köyhimmät perheet eivät ole oikeutettuja lapsilisään, mikäli he joutuvat toimeentulotuen varaan.

Meidän pitäää havahtua käyttämään kaikki mahdolliset keinot lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Yksi tärkeimmistä on köyhyyden vähentäminen. Köyhyyttä vähentämällä parannamme ihmisten toimintakykyä, annamme mahdollisuudet säälliseen arkeen ja säästämme rahaa sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Lapsilisäriisto pitää korjata lailla, mutta ennen sitä kuntien on syytä ottaa käyttöön järjestelmä, joka ei ota lapsilisää pois toimeentulotukea myönnettäessä. Jokainen lapsi on lapsilisänsä ansainnut - on sitten vauras tai köyhä.

Graffitit kuuluvat katukuvaan

Tein valtuutettutoverini Johanna Loukaskorven kanssa aloitteen graffitipaikkojen lisäämisestä kaupungin eri osiin. Homman voisi aloittaa uudesta kaupunginosastamme Vuoreksesta. Nuorison pitää saada näyttää tuntojaan ja osaamistaan eri tavoin. Jollei nuori saa toteuttaa luovuuttaan, hänet opetetaan apatian aalloille, joka ei hyödytä ketään. Kaikille pitää antaa mahdollisuus omaan juttuunsa - annetaan kaikkien kukkien kukkia! Aloitteessa vaadimme myös töitä graffittaiteilijoille - täten töhryistä tehdään taidetta. Ja kaupunki näyttää likaisen sijasta komeammalta!Alla itse aloite:

Helsingin kaupunkiin rakennettiin vuonna 2009 virallinen graffitiaita Suvilahteen. Suvilahden graffitiaita onkin saanut kiitosta monelta taholta. Myös Rovaniemessä on kaupungin perustama suosittu ja ahkerasti käytetty julkinen graffitiaita. Oulussa taas Oulun Energia on maalauttanut sähkökaappejaan tilatuilla graffiteilla. Oululaiset ovat ottaneet graffititaiteella maalatut sähkökaapit hyvin vastaan.

Graffitikulttuuri on vakiintunut osaksi nuorten kulttuuria. Usein graffiteja kuitenkin maalataan laittomiin ja vääriin paikkoihin, ja niiden puhdistamiseen käytetään vuosittain Tampereellakin suuria summia. Laillisia paikkoja graffitien maalaukseen ei Tampereella ole, joten nuoret, jotka maalausta harrastavat, ovat pakotettuja maalaamaan laittomiin paikkoihin. Esimerkiksi Belgian Bruggessa laittomat graffitit putosivat kolmannekseen, kun graffitit tunnustettiin taiteeksi,
maalareille annettiin laillinen paikka, luvattomat töhryt puhdistettiin ja sovittiin säännöistä maalarien, poliisin sekä muiden viranomaisten kesken. Lailliset paikat vähentäisivät nuorten tekijöiden tarpeetonta marginalisointia. Monikulttuurinen yhteistyö kaupungin ja nuorison alakulttuurien kanssa antaa kuvaa avoimemmasta ilmapiiristä ja avoimemmasta kaupungista, jossa nuorten annetaan toteuttaa itseään.

Esitämme, että Tampereen kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin laillisten
graffitipaikkojen löytämiseksi ja järjestämiseksi kaupungistamme, esimerkkitapauksena Vuores, ja etsii nykyiset esteettisesti arveluttavat paikat graffittitaiteilijoiden siistittäväksi. Tampere voisi näin profiloitua nuorisokulttuurille myönteisenä kaupunkina, joka ohjaa nuoria maalamaan graffitejaan laillisesti.

Esitämme myös, että yhdeksi graffitipaikaksi sopisi esimerkiksi Vuoreksen asuntomessualueelle varta vasten rakennettu graffitiaita, josta voisi tulla myös kaupungin uusi maamerkki. Mikäli kaupunki ei ole innokas järjestämään
paikkaa Vuorekseen, voisi laillisiksi graffitipaikoiksi osoittaa myös muita kaupunkitilassa olevia pitkiä aitoja, betoniseiniä tai meluvalleja. Ehdotamme myös, että graffitipaikan järjestämisessä

Tampereen kannattaisi ottaa mallia toimivista ratkaisuista muissa Suomen ja Euroopan
kaupungeissa.

Perhepalveluja kotiin lisättävä

Matti Helinin ansiokas kirjoitus lastenhuollosta (AL 19.12.) sisälsi vanhentuneita lukuja. Tilanne on paljon pahempi kuin hän antoi ymmärtää. Huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten määrä on kivunnut jo yli 12 000 lapseen. Kiireellisten sijoitusten, eli monesti välittömässä väkivallan vaarassa olevien tapausten, määrä on nousussa niin Tampereella kuin pääkaupunkiseudullakin - esimerkiksi Helsingissä nousua viime vuodesta on 20 prosenttia.

Myös sijoitusmuodon pitäisi herättää hälytyskellot soimaan. Suomessa laitoshuoltopaikkojen määrä on jatkanut kasvuaan, vaikka yleisenä tavoitteena on perhesijoittamisen yleistäminen. Perhehoidon määrä on kuitenkin vähentynyt maassamme koko 2000-luvun.

Lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten määrä on ylittänyt yli 70 000 vuosittaisen rajan. Näistä täysin uusia asiakkaita on 40 prosenttia. Tampereella lasten ja nuorten palveluiden lautakunta, toisin kuin Helin väittää, on jo pitkään sättinyt kaupunkia lastensuojelutarveselvitysten lainrikkomuksista. Viranomaiset ovatkin luvanneet, että Tampere kipuaa lainmääräämälle tasolle helmikuussa eli tällöin kaikki selvitykset tehdään kolmen kuukauden sisällä ilmoituksen jättämisestä.

Sen sijaan kaupunki ei ole vieläkään valmis panostamaan ennaltaehkäiseviin toimiin riittävästi. Esimerkiksi valtuutetut ovat hyväksyneet sen, että kotihoidon puolella lukuisia vakansseja on jätetty täyttämättä. Perheet tarvitsevat kotiin apua varhaisessa vaiheessa. Jonottamalla tilanteet kriisiytyvät, tragediat kovenevat ja hintalaput paisuvat.

Kolmannes sijoitettujen lasten vanhemmista elää köyhyysrajan alapuolella. Lapsiperheiden köyhyys on miltei kolminkertaistunut 15 vuodessa. Edullisten ennaltaehkäisevien palvelujen tueksi pienituloiset perheet tarvitsevat tehokkaampia tulonsiirtoja tai verovähennyksiä taloutensa vahvistamiseksi. Tämä tarkoittaa myös sosiaaliturvajärjestelmämme kannustavuuden lisäämistä.

Mikään ei ole tärkeämpää kuin lapsista huolehtiminen.

Aloitteeni pelastuhelikopterista vihdoinkin läpi!

Hoi!
Vihdoin se tapahtuu - monen vuoden väännön ja selvitystyön jälkeen Pirkanmaalla aloittaa pelastushelikopteri vuonna 2012. Tämä tarkoittaa, että jatkossa saadaan lääkäritason ensihoito onnettomuuspaikoille - ennen tämä ei ole ollut mahdollista Pirkanmaalla - kaikissa muissa Suomen maakunnissa kylläkin. Pirkanmaa liittyy joukkoon kuumaan viimeisenä - oli jo aikakin.

Tein kaupunginvaltuustossa aloitteen asiasta vuonna 2006. Politiikka on hidasta, mutta pitkäjänteisyydellä pärjää. Aloite meni ensin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin selvitykseen. Loppujen lopuksi, valtion tulossa rahoituksessa apuun, homma toteutuu.

On laskettu, että kopterin ansiosta 80 henkeä pelastuu Pirkanmaalla joka vuosi.

Hallitus siirtää verotusta rikkailta köyhille

Käsitykseni mukaan oikeudenmukaisuutta on se, että veroja maksetaan veronkantokyvyn mukaan - eli jos rahaa löytyy, veroja maksetaan enemmän ja päinvastoin. Tätä kutsutaan progressiiviseksi verotukseksi. Hallituksen käsitys oikeudenmukaisuudesta on toisenlainen - perin mielenkiintoinen ja nakertava.

Hyvinvointivaltion kivijalka on ollut verotuksen progressiivisuus. Tästä ollaan luopumassa. Valtion progressiivinen ansiotuloveroprosenttikerääntymä on enää 7 prosenttia kaikista veroista. Tasaverot valtaavat alaa. Arvonlisävero ja välilliset verot kantavat jo 30 prosenttia kaikista veroista.

Välilliset verot ovat regressiiviä, eli pienituloiset maksavat niitä suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin hyvätuloiset. Kotitalouksien suurituloisin kymmenesosa maksaa välillisiä veroja bruttotuloistaan 8 prosenttia, pienituloisimmalla kymmenyksellä prosentti on kaksinkertainen.

Verotustaakkaa siis siirretään niille, joilla ei ole varaa maksaa veroja. Välillisten verojen roolin nostaminen on myös poliittista kikkailua, sillä niitä voi kerätä helpommin - ne jäävät helpommin huomaamatta kansalaisilta.

Siirtyminen työn verottamisesta kuluttamisen verottamiseen vähentää verotulojen progressiivisuutta. Verorasitusta siirretään rikkailta köyhille. Pääomatuloverotusta (tasavero 28%) käytetään hyväksi ansiotuloverotuksen kustannuksella. Tavallinen palkansaaja ei hyödy millään tavalla tasaveroluonteisesta pääomaverosta. Se on tarkoitettu omistavalle luokalle. Pääomaverojen kautta tulonsa saa vain reilu kymmenen prosenttia suomalaisista.

Epätasa-arvo ei jää tähän. Pörssiin listaamattomien yritysten osinkotulot ovat verovapaita 90 000 saakka yhtiön osakkaille. Tällainen ei ole mahdollista missään muussa maailman maassa. Valtio menettää 1,8 miljardia euroa tällä osinkoverovapaudella.

Miljoonatuloiset suomalaiset maksavat veroja keskimäärin 29 prosenttia. Prosentti on sama kuin niillä suomalaisilla, jotka tienaavat 45 000 vuodessa. Suomalainen siis maksaa sitä vähemmän veroa, mitä enemmän hän tienaa.

Rikkaimman prosentin verojen jälkeiset tulot ovat noin kolminkertaistuneet 15 vuodessa. Samaan aikaan lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut. Suomalaisten eriarvoisuus on suurin piirtein samalla tasolla kuin 70-luvun alussa. Tuloerojen on annettu kasvaa erittäin nopeasti poliittisten päätösten seurauksena. Tilanne jakaa kansaa kahtia. Nykypolitiikka on täysin kestämätöntä.